Missing home.

Moikka :) 

Täällä kirjoittelee yksi koti-ikävää poteva tyttönen. Joo taas se iski. Valitettavasti. N. 80% mun ajasta täällä menee lupsakasti ilman kotia sen suuremmin miettimättä, koska äitiin on niin helppo saada yhteys, mutta välillä ois vaan kiva halata pikkusiskoja, rapsuttaa äitin (MUN) rakasta koiraa ja juoda kylmä sidukka äitin kanssa sen terassilla. Mutta mulla ei ole tähän mahdollisuutta kuin pari kertaa vuodessa.

Olen itse päätökseni tehnyt auppari vuoden jälkeen eli jäin tänne, koska 1. rakastan Bathia ja englantilaista kulttuuria 2. mulla on britti-poikaystävä, joka ei tulisi ikinä pärjäämään Suomessa ja 3. mulla on täällä hyvä olla. Kuitenkin kaikista näistä faktoista huolimatta on aina pari asiaa mitä sieltä Suomesta kaipaa. Tietenkin oma perhe. Mun pikkusiskot tuskin tulee koskaan ihan kokonaan ymmärtämään miksi se Lotta-sisko asuu siellä Englannissa eikä täällä Suomessa. Mulla onkin varmaan niitä aina kaikkein eniten ikävä. Ne on mun pieniä vauvoja (vaikka ne oiskin jo 9 ja 10) ja aina tulee sellaisina pysymään. Ja kun ne kasvaa niin nopeaa?! On outoa ajatella, että mun nuorempi sisko oli juuri täyttänyt 6 kun lähdin tänne. Hän onkin se joka mua enemmän ikävöi. Vanhempi sisko ymmärtää vähän paremmin. Tuntuu, että olen nuoremman elämästä missannut aika paljon, koska menin Irlantiin, muutin Helsinkiin ja sitten muutin tänne. Mutta joo.. Onneksi näen nää höpönassut pian :) Suomen reissu kolkuttaa jo ovella! Ja kai sitä meidän mamaakin on ihan mukava nähdä ;)

Toinen asia mitä on ikävä on ruoka! Ja sauna! Ah. Mun synttärit on pian ja äiti on luvannut pistää postissa paketin. Pyysin salaatinkastiketta ja paahdettua sipulia. Siis oikeesti. Kuka tälläsiä edes miettii ennen kuin niitä ei kaupasta löydy vaikka kolme vuotta on etsinyt! Näitten salaatinkastikkeet on jotain ihme majoneesipohjaisia sörsseleitä ja mulle kelpaa vaan sinappinen salaatinkastike. Ai samperi, että jo nyt vesi kielellä täällä olen :D varmaan syön sitä sitten paahdetun sipulin kanssa.. Ruisleipää en niin kauheasti kaipaa, koska pidän vain kunnon ruislimpusta ja saan sitä aina sitten kun menen Suomeen. Ruisleipä maksamakkaralla kiitos. Kaikki makeisetkin on Suomessa sata kertaa parempia, suklaasta karkkeihin ja jäätelöihin. Haluan minttu puffetin heti kun meen Suomeen.

Nyt mä taidan lopetella, mulle tuli nyt kaamee nälkä kun mietin kaikkea tätä Suomen ruokaa. Noh, kohta sitä saa! Ja pääsen Hamina Tattooseen, jes! Ollut joka toisen vuoden kohokohta pienestä pitäen, kiitos äitini. Muistan vieläkin kun kymmenen vuotta sitten kävelin 'England' paita päällä Hamina Bastionissa ja erään englantilaisen soittokunnan herra tuli mulle juttelemaan. Rakastuin tähän maahan vielä enemmän silloin. Katsotaan jos pääsisi jutskaamaan niille taas (ÄITI JÄRKKÄÄ MUT PUHUMAAN NIILLE). Nyt menen tästä höpöttämästä, heippa vaan kaikille!

- Lotta